Levystä tuli kaiken säätämisen ja hermojen menettämisen jälkeen aika tarkalleen sellainen, mitä alunperin suunnittelin. Levyn äänitystekninen kehitys on todella suuri edellisiin Käyttöohje-äänityksiin verrattuna. Tosin rummut on vieläkin otettu yhdellä mikillä (tällä kertaa huomattavasti paremmalla mikillä) ja muutakin parantamisen varaa löytyy. Tietotekniikka näytti taas pari kertaa kesoa ja persettä, mutta se ei kuulu lopputuloksessa. Täysin itse tehdyksi kotiäänitykseksi levy on hyvän kuuloinen. Ja onhan minulla vielä kolme vuotta äänityskoulua jäljellä. Sävellykset, sanoitukset ja sovitukset tuntuivat syntyvän tälle levylle kuin itsestään. Levyn kaikki biisit ovat suoria rakkauslauluja, vaikka lähestymistapa ja musiikin tyylilaji vaihtelevatkin melkoisesti biisistä toiseen. Kaikki kolme biisiä on kirjoitettu kahden viikon aikavälillä, eikä niistä yhtäkään ole muutettu juurikaan ensimmäisestä versiosta. Tällä levyllä sain puristettua vähäisestä soittotaidostani kaiken irti ottamalla tarvittaessa aika helvetisti uusintaottoja. Joskus riitti tosin jo toinen otto, ja joidenkin säkällä keksittyjen ideoiden toteutus oli varsin nopeaa. Levyllä kuullaan nyt jokaisessa biisissä myös minun lauluani, koska luulen, että kukaan muu ei pysty laulamaan näitä biisejä haluamallani tavalla. Soitan levyllä myös ensimmäistä kertaa bassoa jonka hommasin pari kuukautta sitten. Kokonaisuutena olen levyyn varsin tyytyväinen. Tämä levy nosti biisien tekemiseni astetta harkitummalle tasolle. Biisit eivät perustu enää niin paljon improvisaatioon eivätkä huonot äänityslaitteet enää rajoita mahdollisuuksia merkittävästi. Levyn suurin merkitys on se, että se summaa muutaman kuukauden elämästäni: tämän vuoden helmi-, maalis ja huhtikuun, jotka olivat erittäin mukavaa ja sekavaa aikaa.